Kirjoittajaesittely, Saara Väänänen: Luonnonilmiöiden ymmärrystä Valmetilla

Moikka,

Olen Saara Väänänen ja Ykillä opiskeluja on takana kaksi vuotta. Mulla kävi älytön tsägä kun pääsin heti ensimmäisen vuoden jälkeen kesäharkkariksi Valmet Automationille. Jatkan siellä nyt samassa porukassa – osittain samojen, mutta kuitenkin hieman eri hommien parissa.

Pääaine minulla oli jo ennen kouluun tuloa selvillä, mutta mielikuva siitä, mitä energia- ja prosessitekniikan opiskelija valmistuttuaan tekisi, oli hieman erilainen. Taisin tajuta vasta viime kesänä vieraillessani Vaskiluodon voimalaitoksella, että eihän täällä olekaan ketään lapioimassa hiiliä kattilaan vaan kaikki on pitkälti automatisoitua.

Sivuaineenani opiskelen teknillistä fysiikkaa. Sen voisi melkein lukea harrastukseksi, sillä luonnonilmiöiden ”syvällisempi” ymmärtäminen on aina kiinnostanut minua ja on lisäksi mielekkäämpää kuin kaavojen ulkoa opettelu.  Kannustan myös muita valitsemaan itselle sopivan sivuaineen, sillä nyt jos koska on mahdollisuus opiskella juuri sitä mikä itseä inspiroi (ja motivoi luennoille).

Kirjoitellaan teille Juliuksen kanssa enemmän töistämme Valmetilla tämän kesän aikana. Aurinkoista heinäkuuta! J

Saara Väänänen

Kirjoittajaesittely, Essi Nousiainen: Automaatiota aurinkoisessa Olkiluodossa

Kesäiset terveiset täältä Satakunnan suunnalta! Olen Essi Nousiainen, Varpaisjärveltä kotoisin oleva tekniikan opiskelija ja kirjoittelen tänä kesänä kesätöistäni Teollisuuden Voima Oyj:llä, Eurajoella. Teekkariurani olen aikoinaan aloittanut lappeen Rannassa syksyllä 2011, mutta löysin itseni jo seuraavana keväänä istumassa uudestaan pääsykoepenkissä. Sieltä tieni johtikin Tampereelle Ympäristöteekkarikiltaan, jossa olen viettänyt aikaa viimeiset neljä vuotta.

Opiskelen pääaineenani voimalaitos- ja biojalostustekniikkaa, johon olen lisännyt jonkun verran ylimääräisiä kemian opintoja. Lisäksi aikeenani olisi lukea vielä ensi vuonna systeemitekniikan sivuaine, jos sen opiskelu alkaa tuntua mieleiseltä. Kiinnostus automaatiota ja systeemitekniikkaa kohtaan on herännyt juurikin Olkiluodossa, jossa työskentelen tänä kesänä automaatiotekniikan osaamiskeskuksessa.

Olkiluotoon tieni vei jo keväällä 2014, kun yllättäen toukokuun puolivälissä sain puhelinsoiton nykyiseltä esimieheltäni. Olin kyseisen puhelun aikana tentissä, ja ehdin jo ajattelemaan, että taas menee yksi oman alan työpaikka sivu suun (epäonnea oli ollut sinä keväänä ilmassa), mutta rohkaistuin vielä seuraavana päivänä soittamaan takaisin. Ja se kyllä kannatti! Puhelu johti siihen, että toukokuun lopussa pakkasin kamppeeni ja muutin Hervannan kotikolosta meren rantaan Raumalle, niin kuin joka kevät siitä lähtien.

Ennakko-odotukseni Olkiluodossa työskentelystä poikkesivat hyvin paljon siitä, mitä se todellisuudessa on. Kauhukuvissani odotin, että kesätyöntekijänä en saisi tehdä ydinvoimalaympäristössä mitään ilman valvontaa ja muutenkin ajatus ensimmäisestä oman alan työpaikasta oli melko pelottava. Mutta todellisuudessa, vaikka ydinvoimalan säädökset ja työtavat ovat melko tarkkaan määritelty, työskentely on ollut hyvin itsenäistä ja helppoa. Työkaverini ottivat minut heti mukaan joukkoonsa, ovat luottaneet taitoihini ja olen saanut tehdä samanlaisia tehtäviä kuin kuka tahansa muu. Työtehtävistäni ja kesän muista tapahtumista kerron lisää heinäkuussa seuraavassa blogitekstissäni, joten read it or be a triangle ▲.

Siihen asti, nauttikaa kesästä!

Essi Nousiainen

Kirjoittajaesittely, Julius Elfving: Ohjelmointia Valmet Automationilla

Moi,

Olen Julius, 24-vuotias energiatekniikan opiskelija. Aloitin opintoni TTY:llä syksyllä 2012, eli takana on nyt neljä vuotta YKIn vihreissä haalareissa. Kandivaiheessa opiskelin perusopintojen lisäksi energiatekniikan suuntaavat aineopinnot sekä energia- ja prosessitekniikan pääaineen. DI-vaiheen opinnoista valitsin pääaineekseni energiatehokkuuden virtaustekniikan painotuksella. Kyseinen pääaine on valitettavasti poistumassa TTY:n tarjonnasta mutta näillä näkymin ehdin suorittaa lähes kaikki haluamani kurssit ennen kurssien lopettamista. Sivuaineenani luen ohjelmistotekniikkaa. Tykkäsin ohjelmoinnista jo fuksivuonna ohjelmointi 1 - kurssilla, mutta uudestaan innostuin aiheesta syksyllä käytyäni ohjelmoinnin peruskurssin.

Valmetin toimistossa viihtyvät monen vuosikurssin YKIläiset. Taustalla jo valmistunut Visa Pesonen.
(Kuva: Saara Väänänen)

Hain Valmetille Automationille kesätöihin, kun kuulin kaveriltani, että kesätöihin kaivattiin energia-alaa ymmärtävää ja ohjelmointitaitoista teekkaria. Tiesin myös, että Valmetilla työskentelee paljon entisiä YKIläisiä, mikä innosti minua hakemaan harjoittelupaikkaa. Heti työhaastattelusta asti kaikki on sujunut todella hyvin, ja toukokuun lopussa oli mukavaa aloittaa työt, kun käytännön järjestelyt olivat kunnossa. Viereisissä työpisteissä kesätöitä tekevät myös toisen vuoden YKIläinen Saara ja wappuna kolmantena koskeen kastettu Arttu. Työkavereina on myös paljon entisiä YKIläisiä. Meidät kesätyöntekijät on otettu alusta asti hyvin mukaan ja ilmapiiri on muutenkin todella mukava.

Varsinaisista työtehtävistä ja muista kokemuksista kerron tarkemmin myöhemmissä teksteissä mutta jo tässä vaiheessa voin paljastaa, että työni ei ehkä ole YKIläiselle tyypillisintä. Työnkuvaani kuuluu lähinnä ohjelmointia mutta toisaalta myös esimerkiksi Teollisuuden prosessit- ja Järjestelmien ohjaus-kurssien aiheita on sivuttu.

Mukavaa kesän jatkoa,

Julius Elfving

Kirjoittajaesittely, Leija Lahtinen: Kesä turvesuolla

Keskikesän lämpimät ja itikkaiset terveiset teille kaikille lukijoille täältä pohjoisesta päin!

Olen Leija, 25, ja valmistumiseni ympäristötekniikan diplomi-insinööriksi häämöttää jo horisontissa. Muutin Tampereelle Oulusta aloittaakseni ympäristötekniikan opiskelut TTY:llä vuonna 2012. Siihen mennessä olin ehtinyt jo kokeilla yhtä sun toista, mutta ei nyt mennä siihen. YKIltä löysin parhaat ystävät ja suurenmoisen teekkarikulttuurin, mikä edesauttoi minun jäämistäni Tampereelle pienistä opintosuuntauksen löytämisvaikeuksista huolimatta.

Ympäristötekniikka valikoitui pääaineekseni vasta aivan loppumetreillä. En ole käynyt opintojani minkään suunnitelman mukaisesti, mutta olen nyt neljän täyden opiskeluvuoden jälkeen lähes valmistumispisteessä. Olisin voinut jatkaa opintoputkeani ja valmistua mahdollisimman nopeasti, mutta näin tärkeämmäksi työllistymisen ja oman motivaationi kannalta koettaa hankkia omaa alaa vastaavan työpaikan yritysmaailmasta.

Vapolle päädyin hakemaan töihin ympäristötarkastajaksi useiden ystävieni ja tuttavieni suosituksesta, jotka olivat toimineet samassa työtehtävässä kuin minä nyt. Työ kuulosti ihan minun jutultani ja kyselin innokkaana puhelimessa ympäristöasiantuntijalta lisää työtehtävistä, sekä katselin netistä löytyvät materiaalit kuten tämän läpi. Työn saaminen oli kuin lottovoitto – suuren suosion myötä hakemuksia lähettäneistä jonkun laskelman mukaan alle prosentti pääsi töihin Vapolle. Samalla pääsin takaisin kotipaikkakunnalleni Ouluun.

Kirjoittamishetkellä olen nauttinut raikkaasta suoilmasta jo yli kuukauden ja turvetuotanto on alkanut kiinnostaa yhä enemmän. Lisää edesottamuksia pohjoisesta luonnosta luvassa tulevassa postauksessa!

Leija Lahtinen