maanantai 26. kesäkuuta 2017

Katalysaattoreita ja ammattislangia

Hei taas,
Tänään koitti paluu arkeen juhannuksen jäljiltä levänneenä ja hyvinsyöneenä, eikös vaan? Takana on jo seitsemän viikkoa töitä, ja edessä vielä kymmenen. Hurjaa miten nopeasti aika on mennyt! Olen huomannut että täällä Turun päässä meidän tiimissä on tapana tulla töihin yhdeksäksi, poiketen Suomessa ehkä tyypillisemmästä ”kasista neljään”rytmistä, ja sehän sopii minulle aamu-unisena oikein hyvin. Lounaalla käydään yleensä 11 aikaan samassa rakennuksessa sijaitsevassa Amican henkilöstöravintolassa, jossa on muuten todella hyvät ruuat! Välillä olen kirmannut myös Aurajoen rantaan nauttimaan lounasta aurinkoisena kesäpäivänä. Elämä Turussa on lähtenyt rullaamaan oikein hyvin.
Aurajoen ranta eräänä kauniina kesäiltana.
Muutama sananen Wärtsilästä. Työskentelen siis Wärtsilä Finland Oy:llä, joka on Wärtsilän suurin tytäryhtiö. Yhtiö työllistää noin 3600 henkilöä Suomessa, kun koko Wärtsilän henkilöstömäärä on noin 18000. Wärtsilä on kansainvälisesti johtava edistyksellisen teknologian ja kokonaiselinkaariratkaisujen toimittaja merenkulku- ja energiamarkkinoilla. Wärtsilä Finland Oy:lle rekrytoitiin lähes 500 kesätyöntekijää tänä vuonna, ja ainakin Vaasassa työskentelee myös nykyisiä YKIläisiä. Rekrytointiprosessista voisin sanoa vielä sen verran, että pääsin haastatteluun ihan vain täyttämällä netissä hakemuksen johon linkkasin mm. Linkedin- sekä Twitter-tilini.

Wärtsilällä on kolme liiketoiminta-aluetta; Energy Solutions, Marine Solutions sekä Services. Marine Solutions, jonka alla työskentelen, tarjoaa maailman laajimman valikoiman merenkulun ratkaisuja laivasuunnittelusta propulsioon ja voimantuottokoneistoon, sähkö- ja automaatiosysteemeihin ja aina painolastiveden ja savukaasujen puhdistukseen asti. Wärtsilän tuotevalikoiman laajuuden tajusin oikeastaan vasta kun aloitin työt täällä.  Wärtsilä tarjoaa myös kokonaisvaltaisia jätevedenkäsittelysysteemejä unohtamatta alipainehuuhtelulla toimivia wc-istuimia! Vähempikin saisi ympäristö- tai energiateekkarin riemastumaan.
TTY:n pikkujouluristeilyiltä tutun MS Baltic Princessin pääkoneina on neljä Wärtsilän dieselmoottoria. (Kuva täältä)
Catalyst systems liiketoimintayksikkö, joka toimii Marine Solutionsin alla, toimittaa pakokaasujen puhdistussysteemejä jotka perustuvat typen oksidien (NOx) selektiiviseen katalyyttiseen pelkistykseen (Selective Catalytic Reduction, SCR). SCR systeemejä toimitetaan sekä maalla sijaitseviin voimalaitoksiin että merenkulku- ja offshore-aluksiin. Meripuolella toimitettava SCR-järjestelmä kulkee tuotenimellä Wärtsilä NOx Reducer eli tuttavallisemmin NOR ja voimalaitospuolella nimellä Wärtsilä Combined SCR and Oxidation catalyst eli CSO. Typen oksideja koskevat päästörajoitukset tiukentuvat maailmanlaajuisesti, ja hallinnoivat elimet kuten Kansainvälinen merenkulkujärjestö (International Maritime Organization, IMO) sekä Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto (United States Environmental Protection Agency, EPA) esittävät kiristyviä säädöksiä. Olenkin työssäni päässyt tutustumaan maailmanlaajuisesti erilaisiin säädöksiin ja vaikutuskeinoihin merenkulkualalla.

Wärtsilä toimittaa myös IMO ja EPA Tier III sertifikaatteja moottorin ja SCR systeemin yhdistelmälle. Tier III tarkoittaa tiukinta päästörajoitusluokkaa, joka on käytössä vain tietyillä päästörajoitusalueilla (Emission control area, ECA). Viime vuoden loppupuolella IMO on alustavasti hyväksynyt kaksi uutta typen oksidien päästörajoitusaluetta (NOx Emission Control Area, NECA), Itämeren ja Pohjanmeren alueille. Jos yhtään kiinnostuit mikä on NECA, kannattaa käydä vilkaisemassa vaikka tämä: http://www.bpoports.com/imo-neca-in-northern-europe-and-a-global-0.5-sulphur-limit.html. Myös IMOn sivuja on tullut tuijotettua hyvä tovi, käy täältä kurkkaamassa mitä se mystinen IMO tekee: http://www.imo.org/en/OurWork/Environment/PollutionPrevention/AirPollution/Pages/Air-Pollution.aspx. Ympäristömääräysten kehitys vaikuttaa toki merkittävästi ympäristöratkaisujen kysyntään.
Muutama viikko sitten kävin työmatkalla Vaasassa koulutuksessa ja tutustumassa Catalyst systems
–yksikön henkilöstöön siellä päässä. Reissussa ehti myös moikata YKIläisiä tuttuja!
Työnteko on sujunut hyvin dynaamisessa työilmapiirissä ja vaihtelevien työtehtävien parissa. Kolleegani ovat kokeneita asiantuntijoita ja uskon että tulen kesän aikana oppimaan heiltä paljon. Ja roppakaupalla olen tietysti jo oppinutkin. On ollut mielenkiintoista ja avartavaa tutustua erilaisiin säädöksiin ja määräyksiin merenkulkualalla, erityisesti NOx-päästöihin liityen. Kuten ehkä huomaatte, lyhenteitä käytetään alalla paljon, ja aluksi ne olivatkin melkoinen viidakko. Nyt MARPOL, NTC, EIAPP, CEMS ynnä muut kuuluvat sujuvasti ammattisanastooni. Työskentelykieli on pääasiassa englanti, ja päivittäin kuulee paljon myös ruotsia, suomen kielen lisäksi. Työtehtäväni ovat enimmäkseen selvitystehtäviä erilaisiin tiimin tarpeisiin. Käytännössä siis istun näyttöpäätteen edessä ja välillä skypepalavereissa, joka tapauksessa istumalihakset saavat paljon treeniä!

Seuraavia postauksia odotellessa nauttikaa kesästä!

- Kaisa

Mielipiteet ovat omiani eivätkä edusta työnantajani näkemystä.

torstai 22. kesäkuuta 2017

Kirjoittajaesittely: Niklas Nest, Neste Oyj

Moi!

Iloinen kesäharjoittelija, joka on juuri 
saanut uudet työvaatteet
Olen Niklas Nest ja olen opiskellut TTY:llä nyt semmoiset kolme vuotta. Pääaineena minulla on energia- ja prosessitekniikka ja sivuaineena konetekniikka. Kun hakeuduin opiskelemaan TTY:lle, ympäristö- ja energiatekniikka tuntui minulle täydelliseltä opintosuunnalta. Se yhdistää mielenkiintoisella tavalla fysiikkaa ja kemiaa, joista pidin erityisesti lukiossa. Lisäksi myös ympäristötieteet ovat merkittävässä asemassa. Alalla on suuri yhteiskunnallinen merkitys, joten se on siinäkin mielessä kiinnostava. Todellisuus opiskelussa on luonnollisesti se, että teoreettisia opintoja on paljon ja usein laskuja laskiessa unohtuu, mitä ollaan tekemässä. Olen kuitenkin yhä sitä mieltä, että olen tehnyt loistavan valinnan opiskelupaikkani suhteen. Kiltatoiminta ja YKIläisyys ovat myös alkaneet tuntua minulle rakkailta asioilta ja tällä hetkellä toiminkin kiltamme yritysyhteistyövastaavana.

Tänä kesänä olen iloinen siitä, että pääsin ensimmäistä kertaa oman alan yritykseen kesätöihin. Olen kesäharjoittelijana Nesteen polttoainevarastolla. Aiemmin varusmiespalveluksen aikana olin lentokoneapumekaanikkona Satakunnan lennostossa, joten polttoaineiden kanssa lutraaminen oli minulle jo ennestään tuttua. 

Löysin ilmoituksen kesäharjoittelijan paikasta Nesteen polttoainevarastolla ihan te-palvelujen internetsivujen kautta, ja se kuulosti heti minulle sopivalta tavalta viettää kesää. Maaliskuussa kun olin jo lähestulkoon unohtanut hakeneeni koko paikkaa ollessani kansainvälisessä leiriohjaajakoulutuksessa Gran Canarialla, nykyinen esimieheni soitti ja kysyi minua työhaastatteluun. Oli vähällä, että en olisi vastannut koko puheluun, koska olin juuri sillä hetkellä keittiössä sekoittamassa kasvispaistosta. Onneksi sain kuitenkin haastatteluajan sovittua, ja työpaikka tuli.

Nyt olen ehtinyt olla näissä hommissa noin kuukauden, ja aamuherätyksiin ja varastoluolassa kiertelyyn on ehtinyt tottua. Lisää kokemuksistani ja työtehtävistäni saatte lukea seuraavassa postauksessani heinäkuun puolella.

Hauskaa kesän jatkoa!

-Niklas


maanantai 19. kesäkuuta 2017

Kirjoittajaesittely: Saku Jussila, Pori Energia Oy

Moikku!

Olen Saku Jussila, kolmannen vuoden YKIläinen ja energiatekniikan opiskelija. Tampereelle muuttoa edeltävän elämäni asuin Porissa. Tänäkin kesänä palasin kotikaupunkiini, tällä kertaa onnekseni oman alan töihin! Kesäasuntoa en tohtinut vuokrata, kun vanhempien nurkissa on tilaa, ja ruokahuoltokin (luksusta) toimii suurimman osan kesästä.

Kahvitaukoselfie
Porin parhaalta kattoterassilta
Kandivaiheessa opiskelin pääaineenani energia- ja prosessitekniikkaa sekä sivuaineenani konetekniikkaa. Kandidaatintyöni tein keväällä liittyen maalämpökaivoihin, ja suoritusmerkinnänkin sain työstäni viime viikolla. Olisin kenties jättänyt kandin teon myöhemmäksi, mutta syksyllä minua odottaa vaihtopaikka Tšekin teknillisessä yliopistossa Prahassa! Kandin tukikuukaudet olisivat käyneet jo syksyllä vähiin, joten katsoin viisaammaksi valmistua ennen lähtöä muille maille. Prahassa ajattelin lukea ohjelmointia, Tšekin kielen alkeita ja muutaman energiatekniikan kurssin.

Pori Energian päätoimipiste sijaitsee Karjarannassa Porin keskustan länsipuolella. Itse päädyin töihin energiayksikköön Aittaluodon voimalaitokselle, en kuitenkaan haalarihommiin tai valvomoon, vaan voimalaitoksen kyljessä sijaitsevalle toimistolle. Täällä majailevat lähes kaikki energiayksikön toimihenkilöt. Työympäristö on erittäin miellyttävä, ja lisämielenkiintoa tuo vieressä oleva voimalaitos. Töitä teen lähinnä kaukolämmön parissa, mutta siitä lisää myöhemmin!

Kolmannella työviikollani pääsin nauttimaan töiden lisäksi energiayksikön TYKY-päivästä, jota vietettiin aurinkoisessa Yyterissä. Kävimme Huikee-seikkailupuistossa kiipeilemässä ja roikkumassa valjaissa, jonka jälkeen jatkoimme ruokailemaan ja saunomaan vieressä sijaitsevaan lomakylään. Huikee oli kyl huikee, suosittelen käymään jos eksytte kesällä Yyteriin! Pisin liuku vaijeria pitkin oli mututuntumalla sadan metrin luokkaa. Kuvia ei valitettavasti tarttunut matkaan, sillä kännykän tippumisriski ilman vetoketjutaskuja oli melko ilmeinen.

Törmäillään ainakin varsinaisen blogitekstini merkeissä heinäkuussa. Muistakaa nauttia auringosta ja (YKIn)vihreydestä!

Parhain terkuin,

Saku

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Kirjoittajaesittely: Johanna Veuro, Yara Suomi Oy

Heis!

Rannikon kesäisistä fiiliksistä esittelyyn pääsin vuorollani minä eli Johanna Veuro. Vielä tovin pykälässä näkyy 23 vuotta ja aikoinaan Tampereen teknilliseen yliopistoon suunnattiin suhteellisen läheltä Valkeakoskelta. Ympäristö- ja energiatekniikkaa päädyin lukemaan suoraan lukiosta ja sille tielle jäätiin, vaikka toisenlaisia suunnitelmia fuksisyksyn alkaessa saattoi ollakin. Omaa tietä koulun käytävillä haeskeltiin, kun fuksivuoden ja ehkä siitä seuraavankin jälkeen peruskurssit olivat täyttäneet pään. Pääaineeksi silloin muinoin jo kandivaiheessa valikoitui turvallisuustekniikka ja ympäristöjohtaminen ja vahvasti näyttää, että siitä myös valmistutaan. Sivuaineitakin muutama kappale löytyy, kun kiinnostus on vetänyt lukemaan uusiutuvia sähköenergiateknologioita sekä kestävän kehityksen opintokokonaisuutta. Hui, viimeisen vuoden kunniaksi käväisin myös keskustan huudeilla Yliopistolla hakemassa muutamat kurssit tutkintooni. Suosittelen kyllä, jos sieltä kiinnostavia kursseja löytää. Tulevaisuudessa se kai tätäkin helpompaa tulee olemaan, kun yhdistyminen etenee…

Kevään jälkeen täyteen tuli viisi vuotta opiskeluja Tampereella, pientä Ruotsin puolella käyntiä lukuun ottamatta. Vaihto-opintoja suosittelen kliseisesti muiden vaihdossa käyneiden tavoin kyllä kaikille, jotka sitä hiemankaan ajatuksissa pyörittävät. Tällä hetkellä itsellä opinnot näyttävät loppusuoraa ja tekstin kirjoitushetkellä enää yksi suoritusmerkintä uupuu keväältä. Edessä onkin ensi vuodelle lähes ainoana kouluun liittyvänä tavoitteena valmis diplomityö ja paperit ulos. Pieni puristus siis vielä. Sitä odotellessa ehdottomasti!

Ukissa nauttimassa auringosta.

Mutta paluu tähän hetkeen.. Autolastillisen kanssa suuntasin toukokuun alussa siis Uuteenkaupunkiin, jossa tämä kesä tullaan viettämään työn merkeissä ja merituulesta nauttien. Työpaikkana toimii Yaran Uudenkaupungin tehdasalue, jossa ensimmäisenä päivänä turvallisuusperehdytyksen kautta saatiin lupa tehdasalueella yksin liikkumiseen ja työskentelyyn kartuttaen myös tietoa toimipaikan toiminnasta ja käytänteistä. Työpaikkani sijaitsee Hangonsaaressa, jossa ensimmäinen tuotanto on alkanut jo vuonna 1965. Saaren tehtailla valmistetaan NPK-lannoitteita ja teollisuuskemikaaleja. Suurin osa lannoitteista lähtee vientiin ulkomaille, minkä mahdollistaa mm. oma satama. Tehdasalueelle ulottuu myös rautatie, joten monipuolinen toimintaympäristö on taattuna. Haasteita siis varmasti löytyy.

Yaralle hakemusta pistin menemään helmikuun puolella saatuani tietoon heillä tarjolla olleen paikan turvallisuuspuolelta. Niitä oman alan työpaikkoja kun ei ihan liukuhihnalla kuitenkaan esillä ole. Paikassa kiinnosti tehdasympäristö, jollaisessa en ollut aiemmin työskennellyt sekä myös tämänhetkiselle esimiehelleni soitetun puhelun myötä esillä olleet mahdolliset työtehtävät. Nyt jo reilu kuukausi on takana HESQ-kesäharjoittelijana ja jo tähän mennessä on paljon uutta opittu ja nähty. Toimin siis osana terveyteen, ympäristöön, turvallisuuteen ja laatuun liittyviin asioihin keskittyvää osastoa, josta osa henkilöstöä löytyy sopivasti oman työpisteen luota kuuloetäisyydellä.

Vaikka pikkanen kasa työtunteja ja monenmoista muuta löytyykin jo takataskusta, niin kaikesta siitä tulen kirjoittelemaan enemmän tulevissa teksteissäni. Pysykää kuulolla ja nauttikaa toivottavasti lämpöä tarjoavasta kesästä :)

- Johanna

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Kirjoittajaesittely: Kaisa Järvinen, Wärtsilä Finland Oy

Heippa!

Turkukotiselfie eilen
työpäivän jälkeen
Olen Kaisa Järvinen, ja pääsen avaamaan tämänvuotisen YKIn kesäduuniblogin. Olen 22-vuotias, kotoisin Jyväskylästä, ja muutin opiskelemaan Tampereelle 2014 syksyllä eli takana on nyt kolme vuotta opintoja YKIllä. Tämän kesän asun Turussa töiden perässä, ja asuntokin löytyi helposti Kesäteekkariksi Turkuun -kampanjan kautta, suosittelen tutustumaan jos aiot hakea töihin Turun seudulle!

Opiskelen kandivaiheessa pääaineenani bio- ja ympäristötekniikkaa ja sivuaineena uusiutuvia sähköenergiateknologioita. Kandiksi olisi tarkoitus valmistua ensi syksynä. Dippavaiheessa luen pääaineenani ympäristötekniikkaa, ja sivuaineena ainakin turvallisuustekniikkaa ja logistiikkaa, katsotaan nyt mitä kaikkea keksin!

Ympäristö- ja energiatekniikan alalla minua kiinnostavat yleisesti cleantech, kiertotalous, uusiutuva energia ja paremmat liikenneratkaisut, ja erityisesti kiinnostusta herättää ilmansuojelu sekä ihmisen ja ympäristön yhteinen terveys. Arjessa kiinnitän huomiota päivittäiselle kemikaalialtistukselle, kuten esimerkiksi säilöntäaineisiin, hajusteisiin ja muoviastioiden käyttöön ruuanlaitossa.

Työskentelen tämän kesän Wärtsilä Finland Oy:llä Marine Solutions orgnisaation Catalyst Systems liiketoimintayksikössä. Työpaikkani sijaitsee Turun toimipisteessä, missä työskentelee lisäkseni kuusi kollegaa, ja loput liiketoimintayksikön työntekijöistä ovat Vaasan Runsorin toimipisteessä.  Kokonaisuudessaan Turun toimipisteessä työskentelee 360 henkilöä. Aloitin toukokuun alkupuolella tuotehallintatiimissä traineena, ja työt jatkuvat syyskuun alkuun saakka.
Mitä tekee keskisuomalainen ensimmäisenä kun muuttaa uuteen kaupunkiin? Etsii kartalta järven ja/tai metsän ja painelee sinne koiran kanssa. Kuva Littoistenjärven ympäristöstä.
Hain Wärtsilälle kesätöihin, sillä halusin nähdä millaista on työskennellä isossa teollisuusfirmassa ympäristöasioiden parissa. Se perinteisin ympäristötekniikka eli talous- ja jäteveden käsittely ei ole kiinnostanut minua oikein missään vaiheessa, ja siksi olenkin innoissani päästessäni työskentelemään monipuolisesti ympäristöteknologioihin keskittyvään yritykseen! Mutta siitä lisää seuraavissa postauksissa, kirjoittelen blogiin kesän aikana vielä 26.6., 24.7. sekä 14.8.

Hyvää lopputyöviikkoa kaikille!

- Kaisa

perjantai 26. elokuuta 2016

Ohjelmointivelhon ajatuksenvirtaa ja afterworkeja


Kesä on lopuillaan, uudet fuksit saapuneet TTY:lle, ja kesätyörupeamani on myös viimeisiä päiviä vaille valmis. Kesätyö Valmetilla on ollut paitsi kiinnostava, myös opettavainen. Kirjoitin blogiin viimeksi heinäkuun puolivälissä. Olin silloin saanut kolme työprojektia heinäkuun ajaksi, jolloin vakituiset työntekijät olivat pääsääntöisesti lomalla.

Aloitin säätöraportointiprojektista, joka oli tehtävistä laajin ja aikaa vievin. Tarkoituksena oli korvata vanha käsityötä vaatinut excel-raportti automaattisella raportilla. Pääsin suunnittelemaan datahaut tietokannoista, tiedon yhdistelemisen C#-koodilla ja esitettävään muotoon saattamisen Valmetin DNA Report designerilla, jonka Saarakin omassa tekstissään mainitsi. Kaikkea en saanut heinäkuussa valmiiksi, mutta elokuun alussa saamieni kommenttien perusteella sain raportista tehtyä lopulta oikein hyvän.

DI Sällinen, TkK Elfving ja DI Pesonen kahvilla (kuva: Ulla Oksanen)

Toinen projektini liittyi pelkästään raportointiin. Toteutin uudestaan Valmetin infossa käytetyn lokiraportin, jonka aiemmasta versiosta oli tullut paljon palautetta. Uusittu versio päätyy ihan oikeasti asiakkaiden käyttöön, eli jotain olen ilmeisesti kesän aikana aikaan saanut. Kolmas projekti puolestaan oli eräänlainen tiedonhakuharjoitus, jota tein säätöraportin ja lokiraportin valmistuttua.

Vaikka kesätyöni päättyykin elokuun viimeiseen päivään, jatkan samankaltaisissa hommissa opintojen ohessa osa-aikaisesti. Tarkoitukseni on tehdä töitä yhtenä tai kahtena päivänä viikossa. Kesätyö tarjoaa monille mahdollisuuden saada jalkaa oven väliin tulevien töiden kannalta. Opintojen ohessa tehdyt työt toivottavasti helpottavat myös työnhakua ensi kesää varten. Osa-aikaisuus opintojen ohessa on mahdollista varsinkin, jos työpaikka on samassa kaupungissa kuin koulu. Kesätyön viimeisen puolitoista viikkoa käytän tutustuen uuteen tehtävääni, jotta työtä on sitten helppo jatkaa, vaikka töissä ei enää käy päivittäin. Saan myös uudessa projektissa käyttää kesän aikana tutuksi tulleita työkaluja, sekä varmasti oppia paljon uutta.

DI Sällinen, TkK Elfving ja DI Pesonen kaljalla (kuva: Ulla Oksanen)

Olen kesän aikana tutustunut uusiin ihmisiin, totutellut toimistotyöhön, oppinut valtavasti tietotekniikkaan ja ohjelmointiin liittyviä asioita sekä kokenut onnistumisen kokemuksia päivittäisessä työssäni. Vaikka en olekaan (vielä) mikään maaginen ohjelmointivelho, niin on ollut hauska huomata, kuinka olen pystynyt hyödyntämään muutamalla kurssilla hankkimaani osaamista tässä työssä. Yksi tärkeimmistä asioista kesätyössäni oli se, että näin minkälaista diplomi-insinöörin työ voi käytännössä olla. Ehkä minustakin vielä jonain päivänä tulee diplomi-insinööri…
Mukavaa koulun alkua kaikille lukijoille, kiltiksellä nähdään!

Julius Elfving

perjantai 12. elokuuta 2016

Tarkastajan loppuraportti

Viimeinen blogikirjoitus, viimeinen työpäivä. Tänään olen ollut Vapolla töissä ympäristötarkastajana kolme kuukautta. Kesä on hurahtanut ohi nopeasti, tuntuu, että vastahan pääsin alkuun.

Olen päässyt Vapolla soveltamaan useita ympäristötekniikan DI-opinnoissa oppimiani asioita, kuten pH- sekä vesinäytteen ottoa. Myös syvempi tieto vesinäytteen analyysitekniikoista on auttanut. Ympäristöala on tullut entistä läheisemmäksi, kun on päässyt näkemään ympäristölupien konkreettista soveltamista hakuprosessista käsittely-, hyväksymis- ja soveltamisvaiheisiin. Lakipykälien tankkaus luennolla on löytänyt merkityksensä, kun voi itse arvioida, miten ympäristönsuojelulaki toteutuu ympäristölupien muodossa.

Pintavalutuskenttää penkalta kuvattuna jako-ojan kohdalta. Huh hellettä!

Ympäristötarkastajan työtä voisin suositella kesätyöksi kaikille, jotka ovat hyväkuntoisia ja itsenäisiä luontoihmisiä. Kävelyä on kertynyt useita kymmeniä kilometrejä suolla säässä kuin säässä. Eivät edes paahtavat helteet eivätkä tämän kesän tulvia aiheuttaneet rankkasateet ole estäneet tarkastuksia ja näytteenottoja. Oikea varustus ja kunnolliset eväät ovat auttaneet jaksamaan raskaissakin työolosuhteissa. Yksin työskentely maastossa ei ole pelottanut minua, päinvastoin, olen nauttinut työn itsenäisyydestä.

Sadekuuro lähestyy tarkastajaa.

Ympäristötarkastajan työssä olen päässyt myös nauttimaan lukuisista sivueduista, jotka voisin tiivistää lyhyesti näin: parhaat tarkastajakaverit ja mahtava Suomen luonto. Silloin tällöin on suon laidalta poimittu mesimarjoja, vadelmia, mustikoita, hilloja, juolukoita, lillukoita ja jopa pari variksenmarjaa (hyi). Haukkasuolta on myös bongattu iso ruskea haukka (enempää en ilman laseja erottanut).



Turvesuon laidalla oli maailman paras vattupaikka!
 Näin kesän lopuksi voin sanoa, että olen tuntenut oloni kotoisaksi tässä työssä. Työni on vahvistanut näkemystäni siitä, että haluan tulevaisuudessa työskennellä luonnonläheisessä ympäristöalan tehtävässä. Näillä sanoilla jätän jäähyväiset pohjoiselle ja Oululle ja lähden takaisin tuttuun Tampereen Hervantaan.

Leija Lahtinen