tiistai 15. elokuuta 2017

Kesäni Wärtsilällä

Heippa taas!

Kolmas ja viimeinen blogipostaus. Aikaisemmat postaukseni voit käydä lukemassa täältä ja täältä. Kesään on mahtunut paljon uuden oppimista, paljon enemmän kuin mitä osasin kuvitellakkaan. Työtehtäväni ovat olleet monipuolisia; olen päässyt tekemään mm. yleistä toiminnan kehitystä, dokumentaatiota, viranomaispapereita sekä myyntiin liittyviä materiaaleja. Tehtävät ovat olleet luonteeltaan esimerkiksi selvitystehtäviä, viranomaispapereiden sarjatuotantoa ja tiedostojen käytettävyyden parantamista.

Kesän aikana olen saanut lisää motivaatiota opiskeluun, ja samalla on selkeytynyt mitä aihealueita haluan opiskella vielä lisää. Myös urasuunnitelmat ovat selkeytyneet kesän aikana. Työntäyteisen kesän jälkeen on varmasti mukavaa vaihtelua päästä opiskelemaan ja harrastamaan opiskelijajärjestötoimintaa. Lomaahan en ole pitänyt ollenkaan sillä työsopimukseni on lähes neljän kuukauden mittainen. Syyskuussa on kuitenkin tiedossa pari ulkomaanreissua joten hieman pääsen lomailemaan vaikka hoidankin opintoja samalla.
Wärtsilän sponsoroima Seabin –meriroskis Aurajoen vierasvenesatamassa. Aurajoen ruskea väri ei johdu likaisuudesta vaan maaperän savisuudesta. Lisää tietoa Seabin Projectista täältä.
Kesän aikana myös Turun kaupunki on tullut tutummaksi. Vielä toukokuun puolella kaikki oli uutta, oli uudet työt ja uusi kaupunki, mutta kesän edetessä täälläkin on alkanut tuntea olonsa kotoisaksi. Suosittelen lämpimästi hyppäämään pois mukavuusalueelta ja muuttamaan vieraalle paikkakunnalle kesätöiden perässä! Töiden jälkeen riittää tekemistä kun tutustuu uuteen kaupunkiin ja tarkkailee kaupungin vilinää.

Esimerkkinä Turun vilinästä voisin kertoa merenkulkualaan liittyvästä tapahtumasta. Heinäkuussa 20.-23. päivä The Tall Ships Races oli Turussa, ja tapahtuma tulee todennäköisesti olemaan Suomi100-juhlavuoden suurin yleisötapahtuma reilulla puolella miljoonalla kävijällään. Viikonloppu oli itseasiassa ainoa Turussa kesän aikana viettämäni viikonloppu. Ehkä täällä olisi voinut viettää useammankin viikonlopun, mutta koska Turun kämpillä minulla ei ole kunnollista keittiötä ja tilaakin on aika vähän, olen yleensä majaillut viikonloppuisin muualla. The Tall Ships Races on siis erityisesti nuorten purjehtimiseen kannustava tapahtuma jossa kisataaan purjelaivoilla kaupunkien välillä. Joka neljäs vuosi kisataan Itämerellä, ja Turun tapahtumaisännyys oli viides tapahtuman yli 60-vuotisen historian aikana.
The Tall Ships Races 20.-23.7.2017. Upeita purjealuksia koko Aurajoen matkalta, mm. oikealla punamastoinen Sedov, yksi maailman suurimmista purjelaivoista.
Wärtsilästä työnantajana on tullut oikein positiivinen kuva näin kesätöiden perusteella. Kiinnostus merenkulkualaan yleensäkkin on lisääntynyt kesän aikana. Meidän pienessä Catalyst Systems –yksikössä kehitetään toimintatapoja jatkuvasti, joka on mielestäni hieno juttu.

Työpäivät alkavat käydä vähiin, mutta vielä kolmen viikon ajan majailen pääasiassa Turussa. Viimeisellä työviikolla on vielä edessä Turun toimiston kesäpäivät saaristossa, odotan innolla! Viimeisten viikkojen aikana minut voi kuitenkin jo bongata koululta silloin tällöin opintoneuvojan tehtävien parissa. Vastaan mielelläni kysymyksiin tehtävistäni Wärtsilällä tai jos on jotain muuta mielen päällä, aina saa vetäistä hihasta! 

Tämä on tosiaan tämänvuotisen YKIläiset kesäduunissa -blogin viimeinen blogiteksti, kiitokset kaikille mukana olleille yrityksille sekä erityisesti lukijoille. Toivottavasti blogi on selkeyttänyt ajatuksia mahdollisista työtehtävistä, kesätyöpaikoista ja urasuunnitelmista. Omasta puolestani erityisesti kiitos Wärtsilälle ja Catalyst Systemsille ikimuistoisesta kesästä!

- Kaisa

Mielipiteet ovat omiani eivätkä edusta työnantajani näkemystä.

perjantai 11. elokuuta 2017

Viimeiset kesäduunikuulumiset Yaran Ukin tehtailta

Heissan elokuulle!

Hui, kalenteri jo käännettiin elokuun puolelle, mikä saattaa muistutella monelle jo tulevaa koulun alkua. Itsellä vielä edessä useampi viikko kesätöiden parissa Yaralla eikä koulun penkki enää kutsukaan. Heinäkuu oli kyllä meidän toimiston puolella, josta oma työpiste löytyy, todella hiljaista. Välillä saattoi olla lähes yksinään alakerran toisessa päädyssä koneen äärellä. Pikkuhiljaa kovin lomakausi taitaa alkaa kääntyä laskuun ja huoneet täyttyvät takaisin. Koska tuotanto ja materiaalivirrat kuitenkin koko ajan pyörivät, ei kaikki alueet sentään tyhjinä ole ja tarvittavat limitykset miehistöissä on havaittavissa. Viikot tuntuvat kuluneen nopsaa viime kirjoituksesta ja välillä pitkä viikko maanantaina tuntuu huvenneen perjantaihin päästessä kovinkin vauhdilla.

Aamu lähtee joka päivä käyntiin kahvilla ja puurolla.

Työkuviot ovat osittain pysyneet samana, mutta lisääkin on tehtävää tullut, mikä tuo tietysti vaihtelua. Viime viikot ovat kuluneet mainitsemani henkilönsuojainprojektin parissa, jossa omaa osaamista, tiedon käyttöä ja ideointia haastetaan. Odotan kyllä lopullista toteutusta ja viimeisiä silauksia. Käännöshommat näyttävät loppusuoraa omalta kantilta ja toivottavasti muutama uusi sana on jäänyt takataskuun. Kuuluessani HESQ-osastoon toivoin saavani laaja-alaista näkökulmaa eri osa-alueille ja loppuajalla saankin nyt perehtyä myös laatupuolelta meidän laboratorioon liittyvään työjuttuun. Excel-kikkailuja saattaa tulla päivän ohjelmaan..

Nyt olen myös pitänyt maanantaisin kollegojeni lisäksi turvallisuusperehdytyksiä. Vaikka aluksi aina esiintyminen aiheuttaa epäröintiä ja pohdiskelua sen sujumisesta, huomaa selkeästi, että vain tekemällä asioista voi selvitä. Nyt muutamien kertojen jälkeen, ei uusien tai vähän tuttujenkin ihmisten eteen meno ole niin iso juttu. Koulutuskokemus on varmasti kaikille hyväksi ja sen kautta oppii paljon uutta itsestään. On myös ollut kiva oppia itsekin asioita kouluttaessa; omat taidot kehittyy sekä aina tuntuu oppivan lisää perehdytettävistä asioista.

Kävin katsastamassa vähän miltäs meidän saari näyttää mereltä päin katsottuna.

Vaikka mulla työt vielä jatkuvatkin, on tämä viimeinen blogiteksti mun näppiksiltä. Varmasti vielä paljon kerkiän loppuaikanani tekemään, mutta paljon työtunteja on jo takanakin. Säiden puolesta tuntuu ettei kesä vielä olisi oikein alkanutkaan, mutta alkaa syksyn tulosta jo moni asia muistuttamaan. Oikein mukava oli päästä kirjoittelemaan omasta kesästä ja kuulumisista tänne blogin puolelle ja kirjoittajana oli myös hauska lukea toisten ykiläisten tekstejä. Toivottavasti saitte hyviä lukuhetkiä ja ehkä vinkkejä siitä, mitä kesätyösi voisi sisältää ja mikä just sua kiinnostaa. Omalle kohdalle kesä toi paljon uutta. Lähdin aivan tuntemattomaan kaupunkiin uuteen kesätyöpaikkaan, jossa pääsin kansainvälisen mutta myös paikallisesti vahvasti näkyvän yrityksen toimiin mukaan. HESQ-osastolla näki konkreettisesti sitä, mitä opinnoissa on ollut esillä ja asioiden todellista käytäntöä.

Tähän muutama kesän aikaisista erilaisista jutuista työssä seisakki, rakennustyömaita, perehdytystä, translate, ohjaamo, satamatoimintoa, kierreportaita, DUO, ammoniakkisäiliön sisäpuoliset tilat, kuljettimia ja lisää kuljettimia, ruuma, puhallutukset pyörän selästä, suojaimia, pulse, turvallisuusteltta, eka kerta lannoitevarastossa, piipussa sekä monta muuta listan ulkopuolista asiaa arkipäiviltäni. Varmasti loppuaika täällä sujuu ja työtkin aikanaan päättyvät. Kiitokset tyypeille tänne!

Huikeaa loppukesää kaikille lukijoille!! Hihkaise ihmeessä perään, jos jokin jäi askarruttamaan.

Tästä on hyvä jatkaa uusiin haasteisiin. :)

-jossu

perjantai 4. elokuuta 2017

Loppukesän mietteitä polttoainevarastolla

Moi taas kaikille!

Heinäkuu on ehtinyt alta pois nopeammin kuin osasin kuvitella, ja töissä on tullut tehtyä paljon monenlaista. Luolan pesu saatiin loppuun ja nyt olen päässyt näyttämään trimmeriä pihan heinikolle. No sanon heinikolle, mutta tosiasiassa kasvusto on ollut paikoin melkoista viidakkoa. Heinäkuun aikana polttoaineajoja ei ole ajettu aivan samaa tahtia kuin muutoin, ilmeisesti lähinnä kuljettajien lomien takia. Siispä pihatöillekin on ollut aikaa. Toisaalta lomat ovat näkyneet varastolla myös niin, että vähän aikaa varastolla ei ollut hommissa muita kuin minä ja pomoni Visa. Tällöin hoidin käytännössä lomailevan operaattorin hommia, joten olen saanut lisää vastuuta. Hommissani on ollut hienoa, että olen oppinut sen verran paljon varaston laitteista ja toiminnoista, että pystyn normaalitilanteessa tarvittaessa pyörittämään koko varaston toimintaa yksin. Muutamaan otteeseen tällaisia tilanteita on ollutkin, että olen ollut ainoana paikalla. Muuten pienessä yksikössä työskennellessä mielestäni parasta on se, kuinka monipuolisia työtehtäviä siellä pääsee tekemään. Jokaiseen hommaan ei ole omaa työntekijää, joten pitää tehdä vähän kaikkea. Omiin hommiini kuuluu säännöllisesti kuljetusten valvontaa, laitteiston operointia ja sen kunnon tarkkailua, laatunäytteiden ottoa ja käsittelyä, tietojärjestelmien käyttöä mukaan lukien kuljetusten suunnittelua sekä mainitsemiani puhdistustöitä pihalla. Vaikka perusmalli päivälle onkin varsin yksinkertainen, tuntuu että kahta samanlaista päivää ei ole vielä ollut.

Poistamassa aidan päälle kasvavia oksia varaston aidan ympärillä

Tässä eräänä päivänä sain myös hieman poikkeavan tehtävän. Minun piti kuljettaa erään säiliön pohjalta otetut pari näytettä keskuslaboratorioon Porvoon jalostamolle Kilpilahteen. Se oli mukava reissu, johon kului lyhyiden pysähdysten kanssa käytännössä koko työpäivä. Kävin jalostamolla jo kerran aiemminkin Nesteen kesäharjoittelijoiden kesäpäivän yhteydessä. Se oli virkistyspäivän tyyppinen tapahtuma, jossa tuotiin kesäharjoittelijoita yhteen, luotiin ryhmähenkeä, tutustuttiin toisiimme, saatiin lisätietoa jalostamon organisaation toiminnasta, ja nautittiin kauniista kesäpäivästä. Saimme siellä kiertoajelun jalostamolla, ja sen jälkeen oli ohjelmassa tiimiaktiviteetteja, päivällinen, saunomista ja muuten vaan mukavaa yhdessäoloa. Oli hienoa, että tuolle päivälle sattui erityisen kaunis sää, mikä on ollut tänä kesänä aika poikkeuksellista. Oli myös mukava tavata siellä pari YKIläistä tuttua, jotka ovat myös Nesteellä kesäharjoittelijoina.

Firman paku Porvoon jalostamon pihassa

Palatakseni takaisin työtehtäviini polttoainevarastolla olen viettänyt mielestäni varsin mukavan ja antoisan kesän näissä hommissa. Matkan varrelta on tarttunut mukaan reilu annos kokemusta ja varmuutta työnteossa, ja olen myös oppinut paljon. Paikallisella tasolla olen tietysti oppinut käyttämään varaston laitteita ja ymmärtämään varaston toimintaa, mutta on myös asioita, joista on hyötyä muuallakin. Tämä on ollut ensimmäinen työpaikkani, jossa on kiinnitetty paljon huomiota työturvallisuusasioihin, ja olen mielestäni oppinut asennoitumaan työtehtäviin paremmin myös turvallisuuden ja työn laadun näkökulmasta. Varastolla ei ole paljon normaalitilanteessa vaarallisia asioita, mutta tarkkaavaisuutta vaativia tehtäviä on paljon, ja huolimattomuudella voisi olla pahimmassa tapauksessa merkittävät taloudelliset vaikutukset, ja päästötilanteissa myös ympäristöhaittojen mahdollisuus olisi olemassa. Olen myös oppinut paljon uutta eri polttoaineista ja niiden käsittelystä, ja teoriatasolla on tullut tutustuttua myös jalostamon toimintaan ja sen komponentteihin.

Organisaation perehdytysohjelman kautta olen oppinut aika paljon Nesteestä yhtiönä, sen tuotteista ja toiminnasta ja öljynjalostuksen haasteista. Lisäksi on ollut mielenkiintoista keskustella polttoainekuskien kanssa. Heiltä olen saanut käsitystä muun muassa huoltoasemien toiminnasta, polttoaineiden kysynnän vaihteluista, polttoaineiden käsittelyyn liittyvistä laitteista sekä tietysti autoista. Näitä asioita hieman ajateltuani, olen jälleen huomannut, että perinteisillä öljyteollisuuden tuotteilla on valtava merkitys yhteiskuntamme toiminnassa. Verrattuna kaasuun ja sähköön nestemäisten polttoaineiden suurin etu on niiden helppo käsiteltävyys sekä se, että niitä voidaan varastoida hyvinkin pitkiä aikoja.

Tämä teksti julkaistaan viimeisen työpäiväni jälkeen, joten kun luette tätä tekstiä, olen jo siirtynyt lomalle.

Pitäkäähän kivaa vielä sen aikaa mitä kesästä on jäljellä!

- Niklas



maanantai 24. heinäkuuta 2017

Mikä ihmeen NOR?

Hellurei ja hellät tunteet!

Kesä on edennyt jo heinäkuun loppupuolelle, ja työpaikka on hiljentynyt kollegoiden ollessa kesälomilla. Aurinkokin on satunnaisesti hellinyt viikonloppuina. Oli muuten mukava yllätys kun esimies vielä spontaanisti soitteli Vaasasta ennen kun jäi lomille että onhan mulla hommat selvänä lomakauden ajaksi! Täällä todella tuntuu että kesätyöntekijöistä huolehditaan.

Tärkeimmät työkaluni töissä ovat Word ja Excel. Molempia on tullut hakattua jonkun verran kesän aikana ja luulen että mukaan on tarttunut paljonkin hyödyllisiä kikka kolmosia. Työtehtävät vaativat melko paljon keskittymistä ja tarkkuutta, varsinkin silloin kun kyseessä on asiakkaille saatika viranomaisille toimitettava materiaali. On myös mukavaa että työssä on saanut välillä toteuttaa luovuuttaan, kun ohjeeksi on annettu ”tehdä dokumentista nätti” eli selkeä, luettava ja jatkossa helposti muotoiltava. Tälläiset tehtävät ovat olleet kivaa välipuuhaa. Teknistäkin osaamista on toki päässyt käyttämään tehtävissä, tein esimerkiksi vertailun eräälle NOx sensorille suoritetuista erilaisista testeistä. Lomakauden ajaksi sain tehtäväksi koota teknisiä tiedostoja muutamiin projekteihin.

Vaikka työtehtävät ovat usein paljon keskittymistä vaativia, onneksi työasiat eivät yleensä tule mukanani kotiin. Tähän varmasti auttaa se, että pyöräilen joka päivä töihin noin 4,5km Aurajoen vartta pitkin, ja matkan aikana saa kivasti nollattua ajatukset. Vastapainona näytön tuijottamiselle olen viettänyt iltoja kavereiden kanssa, tutustuen Turkuun ja lenkkeillyt koiran kanssa.
Koiran kanssa lenkkeilyä uusissa maisemissa, Aurajoen Halistenkoskella.
Voisin kertoa tarkemmin vielä siitä minkälaisen teknologian parissa teen töitä. Kuten aikaisemmassa postauksessani mainitsinkin, työskentelen Catalyst systems –liiketoimintayksikössä. Yksikkö myy, suunnittelee ja toimittaa selektiivisen katalyyttisen pelkistyksen (SCR) puhdistusjärjestelmiä typen oksidien poistamiseksi pakokaasuista. Ilmansaasteista puhuttaessa typen oksideita (NOX) ovat yleensä typpioksidi (NO) ja typpidioksidi (NO2). Typen oksideilla on monia terveys- ja ympäristövaikutuksia, ja siksi merenkulkujärjestöt ynnä muut järjestöt ympäri maailmaa ovat asettaneet päästöille rajoituksia.

SCR eli selektiivinen katalyyttinen pelkistys on menetelmä jolla muunnetaan typen oksideja (NOX) harmittomaksi typpikaasuksi (N2) ja vesihöyryksi (H2O) katalyytin avulla. Menetelmä ei ole mikään uusi – teknologia on ollut olemassa jo 60-luvulta asti, mutta se on edelleen tehokkain tapa vähentää NOX-päästöjen tasoja moottorien pakokaasuissa. SCR puhdistusjärjestelmässä käytetään pelkistimenä yleensä ureaa vesiliuoksena joka injektoidaan kuumaan moottorin pakokaasuvirtaan. Urea-vesiliuos hajoaa ammoniakiksi, ja typen oksidien pelkistys tapahtuu samalla kun pakokaasut virtaavat katalyysielementtien läpi. Alla on havainnollistava kuva Wärtsilän meripuolen SCR puhdistusjärjestelmästä, Wärtsilä NOReducer eli NOR:sta. Wärtsilän SCR puhdistusjärjestelmässä on erillinen sekoitus- ja injektioyksikkö, sillä urea-vesiliuoksen ja pakokaasun sekoittuminen on tärkeää. NOR reaktorin sisällä on katalyyttielementit, joissa varsinainen pelkistys tapahtuu. Lisäksi puhdistusjärjestelmään kuuluu useita apuyksikköjä, kuten annosteluyksikkö ja pumppausyksikkö.
Wärtsilän selektiivinen katalyyttinen pelkistyssysteemi NOR. Kokoluokan havainnollistamiseksi NOR reaktori on n. 2–4,5 m korkea ja 1–4 m leveä riippuen esimerkiksi moottorin koosta ja käytetystä polttoaineesta.
Tiukentuneista päästörajoituksista voisin mainita ajankohtaisena sen, että heinäkuun alussa MEPC 71 kokouksessa Lontoossa päätettiin varsinaisesti Itämeren ja Pohjanmeren typen oksidien päästörajoitusalueiden voimaantulosta 1.1.2021 alkaen. Tämä tarkoittaa että kaikkien alueella kulkevien kyseisen päivämäärän jälkeen rakennettujen alusten tulee täyttää IMO Tier III vaatimukset. Lisäksi ensimmäinen laiva, missä on Wärtsilän IMO Tier III sertifioidut moottori- ja SCR- katalysaattoriyhdistelmät on virallisesti vihitty käyttöön. Laivan tarkoituksena on kuljettaa henkilöstöä ja tarvikkeitä Dumont d’Urvillen tutkimusasemalle Etelänavalla. Lehdistötiedote täällä.

Vielä olisi reilun kuukauden verran töitä jäljellä, palailen kuvioihin vasta pari viikkoa uusien fuksien tulon jälkeen. Kuulette minusta kesätyöblogin merkeissä vielä elokuun puolessa välissä viimeisessä blogitekstissä, jossa kokoan yhteen ajatuksia kesältä. Sillä välin ottakaa siis kaikki irti kesästä kun vielä voitte, ja syökää paljon jätskiä!

- Kaisa

Mielipiteet ovat omiani eivätkä edusta työnantajani näkemystä.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Kaukolämpöä ja Excelin taikanappuloita

Moi taas,

Pari kuukautta on jo ekasta päivästäni Pori Energialla ehtinyt vierähtää, huh. Itselläni on vielä kuutisen viikkoa työsuhdetta jäljellä, jonka jälkeen koittaa pitkään kaivattu kesäloma!

Jos joku ei lukenut esittelykirjoitustani, niin olen töissä energiayksikössä Aittaluodon voimalaitoksen toimistolla. Täältä käsin pyöritetään voimalaitosten energiantuotannon lisäksi lämpökeskusten ja kaukolämpöverkon toimintaa. Varsin monenlaista työnkuvaa mahtuu suhteellisen pienelle toimistolle.  Kolmen vakituisen työntekijän kanssa jaetussa työhuoneessa saan olla usein puolikin päivää omissa oloissani, kun muut ravaavat kentällä pyörittämässä lämpökeskusten toimintaa tai huoltamassa kaukolämpöverkkoa. Kesän aikana olen oppinut varsin paljon Porin kaukolämpöverkon toiminnasta, siihen liittyvästä energiantuotannosta ja lämmönjakelusta asiakkaille.  Tuotantoon tai verkon huoltotoimenpiteisiin en ole kuitenkaan käytännössä päässyt perehtymään, vaan lähinnä työtehtäväni liittyvät dokumentointiin ja mittaustietojen käsittelyyn. 

Aittaluodon voimalaitosrakennusta kauniina kesäaamuna.
Päiväni alkaa virkistävällä parin kilometrin polkupyörämatkalla ja rappusten kiipeämisellä neljänteen kerrokseen. Koneeni auettua tarkistan sähköpostit ja alan ihmettelemään päivän työtehtäviä. Työajastani tähän mennessä suurin osuus on kulunut asiakastietojen käsittelyyn. Olen muun muassa tarkastanut asiakkaiden sopimustehoja ja kulutusarvioita sekä kerännyt pohjatietoa uutta kaukolämmön hinnoittelumallia varten. Työtehtäväni ovat pääosin kiireettömiä pidemmän aikavälin projekteja tai niiden palasia, joten olen saanut varsin vapaasti aikatauluttaa omaa tekemistäni. Harvemmin olen tehnyt koko päivää samaa hommaa, vaan hyppään hommasta toiseen kun edellinen alkaa maistua puulta, tai tuntuu että hakkaan päätäni seinään jonkin asian kanssa. Ainakin omalla kohdallani mahdollisuus vaihtaa työtehtävää päivän aikana tekee päivistä huomattavasti mielekkäämpiä.

Muistakaa nousta niistä tuoleistanne taukojen
välissäkin! Slaavikyykky on eri hyvä.
Pääasiallisena työskentelyvälineenäni on Excel. Kesän aikana erilaisten pikkukikkojen lisäksi olen opetellut makrojen käyttöä. Nappulasta painaminen on usein huomattavasti mukavampaa kuin datan vääntäminen oikeaan muotoon käsin tai soluviittauksilla. Suosittelen vähintäänkin tutustumaan makrojen ohjelmointikieleen Visual Basiciin, jos joudutte töissänne vähänkään enemmän vääntämään Excelin kanssa. Toki monet asiat hoituvat yhtä hyvin tai jopa paremmin soluviittausten ja muiden toimintojen avulla. Tehtävää on riittänyt runsaasti myös Pori Energian kaukolämmön puolella hiljattain uusitun asiakastietojärjestelmän kanssa. Selainpohjaisten järjestelmien ja Excelin lisäksi olen tutustunut Netcontrol Oy:n toimittamaan lämpökeskusten ja pumppaamojen kaukokäyttöohjelmistoon ja opetellut käyttämään Trimblen toimittamaa kaukolämmön verkkotietojärjestelmää.

Kaiken kaikkiaan kesä Pori Energialla on sujunut tähän mennessä varsin rattoisasti konttorirottana. Jos luoja suo, saatan päästä vielä kentällekin pyörähtämään loppukesän aikana! Tämä oli ensimmäinen ja viimeinen varsinainen blogiteksti minun osaltani.

Hauskaa loppukesää kaikille, ja törmäillään kesätapossa!

-Saku

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Kesähessun seikkailut vuorenpeikkojen luolassa

Vähän isomman polttoainesäiliön päällä.

Miksi ilmavaihtolaite toimii hullusti? Todennäköisesti koska sen sisällä asuu pieni peikko, joka tykkää ottaa välillä löylyjä. Mitä ylipäätään saan kertoa teille varastoluolan sisällöstä? Onko siellä jotain vaarallista? Onko luolassa peikkoja? No ainakin joinakin aamuina peilissä on jokin peikkoa muistuttava otus.

E-kuilussa riittää portaita. Valaistus on lisäksi
tunnelmallinen
Ajatuksiin on väkisinkin etsiytynyt Griegin kuuluisa sävellys Vuorenpeikkojen luolassa, jota olen huvikseen myös opetellut soittamaan pianolla viime aikoina. Se ei ole helppo kappale, mutta alan nyt jo jotenkuten osata sen. Tuota sävellystä on toisinaan käytetty myös kuvaamaan tilannetta, jossa kaikki menee pieleen katastrofaalisella tavalla. Polttoaineluolassakin on mahdollisuudet katastrofaalisiin tilanteisiin, joten turvallisuusasiat ovat hyvin tärkeitä. Heti harjoittelun alussa sainkin käydä läpi lukuisia työturvallisuutta käsitteleviä koulutuksia. Näissä tuotiin esille muun muassa turvallisuuden ja laadun yhteyttä. Jossain vaiheessa mieleeni tuli, että voisiko laatuajattelua soveltaa jotenkin myös opiskelussa. Siitä kun tuntuu välillä olevan laatu kaukana.

Työpaikkani on siis Nesteen polttoainevarasto Tampereen lähistöllä. Varasto on yksi Nesteen operoimista varmuusvarastoista, joiden on tarkoitus taata polttoaineiden riittävyys Suomessa. Omiin työtehtäviini kuuluu pääasiassa polttoainekuljetusten purkujen ja lastausten valvonta, sekä näihin liittyvät paperityöt, mutta myös aamu- ja iltakierrosten tekeminen varastoluolassa. Lisäksi olen saanut tehdä jonkin verran puhdistustöitä pihalla ja lattian pesua luolassa. Vesileikit paloletkujen kanssa ovat loppujen lopuksi olleet hauskoja työtehtäviä. Lattiat ovat tosin olleet paikoin yllättävän pölyisiä. Muutenkin luola on yllättävän mielenkiintoinen työympäristö. Kallion sisäiset vesisuonet virtaavat milloin mistäkin, ja olosuhteiden ollessa sopivat luolaan sisään virtaava ilma saattaa jäähtyessään muodostaa pilviä käytäville. Luolasta löytyy myös muutamia tippukiviä.

Luolan katosta löytyy monesta paikasta tippukiviä. 

Aamulla kun selviän työpaikalle puoli kahdeksan maissa aikaisen herätyksen ja työmatkan Radio Rockin kuuntelun jälkeen, teen luolassa kierroksen. Avaan ovet, jotta ilma pääsee vaihtumaan painovoimaisesti, ja tarkastan samalla putkilinjoja ja laitteita vuotojen varalta. Luola on sen verran syvä, että jos alatasolta juoksee ajoluiskaa pitkin ylös, saa hyvät lämmöt päälle ja päivän käyntiin. Tämän jälkeen ohjelmassa on päivästä riippuen kuljetusten valvontaa tai jotain puhdistustöitä. Tietysti myös laitteiden vesitykset ja laatutarkkailunäytteiden ottamiset kuuluvat tehtäviin ajoittain. Lounasaikaan pitää tyytyä eväisiin, koska pienellä varastolla ei luonnollisestikaan ole lounasravintolaa. Keittiö meillä kuitenkin on, ja olen pyrkinyt löytämään hyviä valmisruokia lämmitettäväksi. Tästäkin on syntynyt yllättävää huumoria kun minulla oli ensimmäistä kertaa ruokana viheltävään pakkaukseen pakattua avokadopastaa. Kun pakkaus piti ruoan valmistumisesta kertovan ominaisen vihellyksensä, niin vanhempi työkaveri huudahti viereisestä huoneesta ”Nokkahuiluako se siellä lämmittää?” Niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin, iltapäivällä päivän päätteeksi menen luolaan ja suljen ovet perässäni. Siinäkin on omaa tunnelmaansa.

Kesä jatkuu kesä, seuraava blogiteksti sitten elokuun puolella,
terkuin Niklas

maanantai 3. heinäkuuta 2017

HSEQ-asiaa merenrantamaisemissa

Heippa vaan kaikille näin heinäkuun alkuun! Onneks kesä sentään ei ihan vielä ole ohitse..

Tosiaan täältä Uudestakaupungista kirjoittelen omia kesäkuulumisiani. Ensimmäisestä työpäivästäni, tai no siis päivästäni työntekijänä Yaralla, on kerennyt jo täyttymään aikaslailla tarkalleen se kaksi kuukautta. Heti Wapun jälkeen suuntasin kohti kesän työpaikkaa, jossa ensimmäinen päivä meni, kuten edellisessä tekstissäni mainitsin, turvallisuusperehdytyksessä sekä sen lisäksi omaan työpisteeseeni tutustuen. Niin ja tietysti sain kaikki mahdolliset varusteet, joilla ehkä selviän kesästäni.

Työn touhussa, homma etenee.
Muutamat tentit ja työpäivät ehti toukokuun alussa kerääntymään, mutta varsinaisesti pääsin asettumaan aloilleni maanantaina 15.5., jolloin eka täysi työviikko alkoi. Heti alkajaisiksi pääsin keskelle tehtaiden vuosittaista huoltoseisakkia, joka kesti suunnilleen kaksi viikkoa. Sain siis heti kokemusta kiireisestä ajanjaksosta, jolloin tehdasalueella näki toistasataa urakoitsijaa tekemässä töitään jokainen omillaan mutta kuitenkin yhdessä osana yhteistä päämäärää. Omiin ensimmäisiin viikkoihini kuului tietysti paljon perehtymistä toimintaan. Yaralla en siis ole aiemmin työskennellyt, eikä toimipaikka ollut ennestään tuttu, minkä vuoksi lähes kaikki oli uutta. Sen vuoksi halusin ja sainkin tutustua mm. yrityksen intraan ja sieltä löytyvään materiaaliin. Ekojen viikkojen aikana olin lisäksi mukana muutamilla tarkastuskierroksilla tehdasalueella yhdessä työtovereideni kanssa sekä olin lähes päivittäin muutaman tunnin turvallisuusteltalla (seisakin ajaksi pystytetty turvallisuusaiheisia juttuja sisältävä teltta, jossa saattoi tavata myös turvallisuusasiantuntijaa) jakamassa turvallisuuskyselyyn vastaaville työntekijöille t-paitoja sekä viimeisinä päivinä jäätelöä. Onneksi ensimmäisten päivien räntäsää oli sentään hetkittäin edes vaihtunut aurinkoon.

Seisakin jälkeen hieman tavallisempi työrytmi palautui tehdasalueelle ja pääsin itsekin muiden kesätyöhommien kimppuun. Ensimmäisen kuukauden aikana kävin myös lähes kaikilla osastoilla hakemassa perehdytystä eri toiminnoista, joista sain oikein hyvin käsitystä siitä mitä alueella tapahtuukaan. Kesätyöntekijöiden sekä uusien työntekijöiden iloksi järjestettiin myös yksi koko päivän kestävä yleisperehdytyspäivä, jossa toimipaikan tuntemusta lisättiin ja päästiin myös nopeasti kurkkaamaan tuotannon eri osastoille eli siis lannoitteelle, energialle sekä materiaalipuolelle. Illalla saatiin myös ruokaa, juomaa ja saunakin lämpeni.

Ukin maisemat kohillaan, kyl täällä kelpaa lenkkeillä.
Työtehtävinä tällä hetkellä pyörittelen turvallisuusperehdytyksen ja erääseen järjestelmäämme liittyvää käännöshommaa sekä henkilösuojaimia koskevaa suurempaa työhommaa. Nämä jatkuvat varmasti pidempään ja muutakin taitaa olla tiedossa. Tällä hetkellä päivät kuluvatkin pitkälti näiden töiden parissa ja kirjoitushetkellä olin juuri päässyt vetämään myös ensimmäistä koulutusta, joita kesän aikana tulee varmasti vielä eteen. Usein mut löytääkin toimistosta koneen luota, koitan käydä keräämässä työssäni tarvittavaa tietoa eri osastoilta sekä osallistun tarvittaviin tapaamisiin/palavereihin. Näen tärkeänä toimipaikan käytäntöihin kuuluvat säännölliset tapaamiset, esimerkiksi juuri eri osastoilla. Meilläkin on mm. HESQ-tiimipalaveri joka viikko, jossa katsastetaan menneen sekä myös tulevan viikon tapahtumia/omia töitä. Näin pysyy hiukan kartalla siitä, mitä muut tekevät ja minkälaisia juttuja on meneillään, jos ei onnistu toisella korvalla kaikkea kuulemaan. Meitä istuu tällä hetkellä neljä henkilöä samassa huoneessa, mikä osaltaan kyllä helpottaa omaa tekemistä, jos ja kun kysymyksiä ilmenee. Saa nähdä kuinka hiljaista tulee, kun lomakaudet pukkaa päälle.

Hienoa on ollut päästä näkemään melkoisen kompleksinen tehdasalue, joka onnistuu näyttämään pieneltä tai ainakin kohtalaiselta omasta toimistohuoneesta, mutta paljastuu vaikuttavan isoksi kentälle lähtiessä. Epäilen vahvasti, ettei alue tule läheskään tutuksi kesän aikana kovasta yrityksestä huolimatta. Yaran toiminta saarella on monipuolista tuoden mielenkiintoa sekä haasteita. Ympärillä tapahtuu paljon ja on kiva nähdä, millaisia muutostoimia tehtailla on tällä hetkellä meneillään käsittäen niin toiminnan kehittämisen kuin rakennustyömaat. Itse olen jo havahtunut siihen, etten voi tietää kaikesta kaikkea, vaikka kuinka haluaisin. Kysymällä, tekemällä ja näkemällä oppii huikeasti, ja sitä toivotaankin.

Seuraavaan höpöttelykertaan jätän vielä jotain..  Kesäiloa ruudun sille puolelle!! 

- Jossu